Yrität kertoa kaverillesi kuulumisia, mutta hän vain tuijottaa puhelintaan eikä tunnu kuuntelevan lainkaan – kuulostaako tutulta?
Fubbaus (eng. phubbing) tarkoittaa huomion suuntaamista puhelimen selailuun livenä tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa, jossa toinen osapuoli jää huomiotta. Toiminta ei välttämättä puhelintaan katselevalle tunnu erikoiselta, mutta toinen osapuoli saattaa kokea hylätyksi tulemista ja alempiarvoisuutta: ”minun asiani ovatkin toissijaisia tässä ja nyt”.
Fubbaaja keskittyy puhelimeensa eikä muihin ihmisiin. Yhä useammin puhelimen esilläolo liitetään ajatukseen, että ympärillä olevat muut ihmiset eivät ole niin tärkeitä kuin puhelimella olevat kivat asiat. Tämä on useammin tiedostamaton ajatus, jonka olemme oppineet ympäristön ja yhteiskunnan opettamina.
Jos ihmissuhteessa tapahtuu paljon fubbausta ja se jää purkamatta yhdessä keskustellen, voi kehittyä katkeruutta ja muita kielteisiä tunteita. Fubbaajan olisi tärkeä itse tulla tietoiseksi toiminnastaan. Puhelimen kaivaminen esiin viihdyttämään tylsissä tilanteissa, kuten yksinäisissä ruokailuhetkissä, vessakäynnillä ja matkustaessa on jotain, mitä lähes kaikki ihmiset tekevät ikään kuin automaatiolla. Kun vaikka matkustaessa mukana onkin matkakumppani, sitä ei välttämättä edes huomaa, miten automaatiolla oman puhelimen kaivaa esiin, ellei toinen huomauta asiasta ja palauta fubbaajan huomiota takaisin tilanteeseen.
Someen selailemista tylsinä hetkinä kutsutaan passiiviseksi sosiaalisen median käytöksi, ja sillä on havaittu olevan yhteyksiä muun muassa ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Käy lukemassa lisää passiivisesta somen käytöstä Somebreikin kolmannessa osiossa.