Sosiaalinen media – Usein kysyttyä

Sosiaalinen media, arkikielessä lyhennettynä some, on useimmiten määritelty neljän eri keskeisen elementin mukaan;
1.) Käyttäjien tuottama sisältö on sen elinehto ja keskeinen osa
2.) Sen keskiössä on yhteisöllisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus eri käyttäjien kesken
3.) Sen käyttäjillä on henkilökohtainen profiili, jolla he linkittyvät eri yhteisöihin, palveluihin ja tietosisältöihin
4.) Sen mahdollistaa teknisesti Web 2.0-teknologia (uusia teknologioita, käyttäjälähtöisiä suunnitteluperiaatteita, palveluita ja välineitä, joita some hyödyntää)

Sosiaalista mediaa on kutsuttu myös yhteisölliseksi mediaksi, ja sitä voidaan pitää jälkiteollisena ilmiönä, jossa tiedon tuottamisen ja jakamisen tapa on muuttunut vertaistuottamiseksi. Sen tärkein piirre on yhteisöllinen rakenne toiminnassa. Somen kehitys on vaikuttanut yhteiskunnan useisiin eri osa-alueisiin kuten talouteen ja kulttuuriin sekä mullistanut niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin toimintaa.

”Sosiaalinen media rakentuu sisällöstä, yhteisöistä ja Web 2.0 -teknologioista. Sosiaalinen media tarkoittaa sovelluksia, jotka perustuvat joko kokonaan käyttäjien tuottamaan sisältöön tai joissa käyttäjien tuottamalla sisällöllä ja käyttäjien toiminnalla on merkittävä rooli sovelluksen tai palvelun arvon lisääjänä. ”

Kangas, P., Toivonen, S. & Bäck, A. (toim.). (2007.)  Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja

Sosiaalinen media on kattokäsite, joka voidaan jakaa useisiin erilaisiin kategorioihin.
Lietsala ja Sirkkunen (2008) ovat luokitelleet sosiaalisen median kuuteen eri lajityyppiin:
1.) Sisällön luominen (mm. blogit, vlogit)
2.) Sisällön jakaminen (mm. Youtube)
3.) Verkkoyhteisöpalvelut (mm. Facebook, LinkedIn)
4.) Yhteistuottaminen (mm. Wikipedia)
5.) Virtuaalimaailmat (mm. Second Life)
6.) Lisäsovellukset ja -sisällöt (add-ons) (mm. Googlen Forms ja Slides)

Some on sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvaa verkkoteknologiaa hyödyntävää tiedon tuottamista, jakamista ja kuluttamista. Suomalaiset käyttävät verkon erilaisia somepalveluita runsaasti. Esimerkiksi Internetin käyttötarkoitusten yleisyyden tilastosta nähdään, että pikaviestipalveluita älypuhelimella käyttää 72 % suomalaisista, videopalveluita katsoo 71 % suomalaisista ja yhteisöpalveluita seuraa 61 % suomalaisista.

Lähteet

Kangas, P., Toivonen, S. & Bäck, A. (toim.). (2007.)  Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja. Verkkojulkaisu: https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/tiedotteet/2007/T2369.pdf . Viitattu: 28.4.2020.

Lietsala K. & Sirkkunen, E. (2008.) Social media. Introductions to the tools and processes of participatory economy. Verkkojulkaisu: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/65560 Viitattu 28.4.2020.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. 2019, Liitetaulukko 15. Internetin käyttötarkoitusten yleisyys 2019, %-osuus väestöstä 1) . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.4.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_tau_015_fi.html

Wikipedia. Artikkeli Sosiaalinen media. Verkkojulkaisu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_media . Viitattu 28.4.2020.

Wikipedia. Artikkeli Web 2.0 . Verkkojulkaisu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Web_2.0 Viitattu 28.4.2020.

Verkkoyhteisöpalvelut, eli yhteisöpalvelut, ovat yksi osa sosiaalista mediaa. Niiden suurin merkitys on tuoda esiin sosiaalisia verkostoja, joita yhteisöpalvelujen käyttäjät ovat muodostaneet ja ylläpitävät.

Boyd ja Ellisonin (2007) määritelmä on laajalti käytetty sekä somehaittatutkimuksessa että muissa sosiaalista mediaa käsittelevissä tutkimuksissa. Tämä määritelmän mukaisesti yhteisöpalvelut ovat verkkopohjaisia palveluita, jotka mahdollistavat niiden käyttäjille
1.) puolijulkisen tai julkisen profiilin luomisen rajoitetun järjestelmän sisällä
2.) selkeän listauksen tekemisen toisista käyttäjistä, joiden kanssa he jakavat yhteyden sekä
3.) katsella ja läpikäydä omaa sekä toisten käyttäjien listauksia jaetuista yhteyksistä.

Olennaista yhteisöpalveluissa on niiden käyttäjilleen antama mahdollisuus muodostaa, ylläpitää ja tehdä näkyväksi heidän sosiaalisia verkostojaan.

Boyd, D. & Ellison, N. (2007). Social Network Sites: Definition, History and Scholarship.

Sosiaaliset verkostot yhteisöpalveluissa yhdistävät ihmisiä, jotka esimerkiksi tuntevat toisensa, jakavat yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tai jotka haluaisivat osallistua samankaltaisiin aktiviteetteihin. Toisinaan yhteisöpalvelut ovat rakentuneet tietyn tyyppisten sosiaalisten verkostojen luomiseen, kuten esimerkiksi LinkedIn yhdistää ammatin ja työelämän näkökulmasta tai Facebookin tapahtumat (eng. Facebook Events) yhdistävät tapahtumiin osallistujia. Nykyään yhteisöpalveluita on vaikea erottaa muista sosiaalisen median palveluista, sillä useat sosiaalisen median palvelut täyttävät joko osittain tai kokonaan yhteisäpaveluiden määritelmän olematta kuitenkaan pelkästään yhteisöpalvelu. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii sisällön jakamisen palvelu Youtube, jonka ensisijainen tarkoitus on toimia videoiden julkaisualustana, mutta samalla se täyttää toiminnallisuuksiltaan myös yhteisöpalveluiden määritelmän.

Yhteisöpalvelut ovat yksi suurimmista sosiaalisen median käyttötavoista. Kaikista suomalaista 61 % ja nuorista sekä nuorista aikuista 16-34-vuotiaista jopa 86 % seuraa yhteisöpalveluita.

Lähteet

Boyd, D. & Ellison, N. (2007) Social Network Sites: Definition, History and Scholarship. Verkkojulkaisu: https://academic.oup.com/jcmc/article/13/1/210/4583062 Viitattu 30.4.2020.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. 2019, Liitetaulukko 15. Internetin käyttötarkoitusten yleisyys 2019, %-osuus väestöstä 1) . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 30.4.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_tau_015_fi.html

Yleisessä arkikielisessä keskustelussa puhumme usein someriippuvuudesta – kun kaverimme ei malta laskea puhelintaan edes ruokailun ajaksi tai kun autoa ajaessaankin hän vastailee somessa saamiinsa viesteihin.

Tutkimuskirjallisuudessa termejä someriippuvuus ja ongelmallinen somen käyttö käytetään usein rinnakkaisina termeinä ja toistensa synonyymeina. Termin valintaa eri tutkimuksissa voi selittää osittain asetettu tutkimuskysymys sekä uuden tutkimuskohteen termistön vakiintumattomuus. 

Näillä verkkosivuilla someriippuvuutta käytetään yleiskäsitteenä silloinkin, kun ongelmallisesta sosiaalisen median käytöstä puhutaan laajemmassa merkityksessä.

Tarkemmin määritettynä someriippuvuudella tarkoitetaan ongelmallista toimintamallia suhteessa yleensä yhteisöpalveluihin, joka on riittävän vakava-asteinen, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan toiminnallinen riippuvuus. Toiminnallinen riippuvuus voi syntyä erilaisiin toimintoihin, jotka tuottavat nopeaa tyydytystä sekä joihin ei liity kemiallisen aineen nauttimista. Toiminnallista riippuvutta, kuten myös aineriippuvuutta, leimaa vahva pakottavuuden tunne, hallinnan menettäminen suhteessa toimintaan sekä sen lopettamisen vaikeus. Lisäksi ongelmallisesta toimintamallista kertovat vakavat, laaja-alaisesti kielteiset vaikutukset toiminnan jatkuessa.  

Terminologisesti ongelmallinen somen käyttö on yläkäsite, joka kattaa eriasteisia kielteisiä ja haittoja aiheuttavaa somen käyttöä. Ongelmallinen somen käyttö kattaa myös someriippuvuuden, vaikkakin someriippuvuudesta puhuttaessa täytyy muistaa sen olevan kliinisesti määriteltäessä vakava-asteinen ongelmallinen toimintamalli suhteessa yhteisöpalveluihin.

Lähteet

Päihdelinkki. Artikkeli Aine- ja toiminnalliset riippuvuudet. Verkkojulkaisu: https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/toiminnalliset-riippuvuudet/aine-ja-toiminnalliset-riippuvuudet . Viitattu 4.5.2020.

Nyyti ry. Artikkeli Koukussa kaikkeen mahdolliseen – lyhyesti riippuvuuksista. Verkkojulkaisu: https://www.nyyti.fi/blogi/koukussa-kaikkeen-mahdolliseen-lyhyesti-riippuvuuksista/ . Viitattu 4.5.2020.

Fubbaus (eng. phubbing) tarkoittaa huomion suuntaamista puhelimen selailuun livenä tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa, jossa toinen osapuoli jää huomiotta. Toiminta ei välttämättä puhelintaan katselevalle tunnu erikoiselta, mutta toinen osapuoli saattaa kokea hylätyksi tulemista ja alempiarvoisuutta: minun asiani ovatkin toissijaisia tässä ja nyt. Yhä useammin puhelimen esilläolo liitetään ajatukseen, että ympärillä olevat muut ihmiset eivät ole niin tärkeitä kuin puhelimella olevat kivat asiat. Tämä on useammin tiedostamaton ajatus, jonka olemme oppineet ympäristön ja yhteiskunnan opettamina.

Jos ihmissuhteessa tapahtuu paljon fubbausta ja se jää purkamatta yhdessä keskustellen, voi kehittyä katkeruutta ja muita kielteisiä tunteita. Fubbaajan olisi tärkeä itse tulla tietoiseksi toiminnastaan. Puhelimen kaivaminen esiin viihdyttämään tylsissä tilanteissa, kuten yksinäisissä ruokailuhetkissä, vessakäynnillä ja matkustaessa on jotain, mitä lähes kaikki ihmiset tekevät ikään kuin automaatiolla. Kun vaikka matkustaessa mukana onkin matkakumppani, sitä ei välttämättä edes huomaa, miten automaatiolla oman puhelimen kaivaa esiin, ellei toinen asiasta huomauta ja palauta fubbaajan huomiota takaisin tilanteeseen.

Somerajaton on osa Sosped-säätiön alaista Digitaalisten riippuvuuksien kokonaisuutta. Digitaalisten riippuvuuksien kokonaisuus tuottaa tietoa ongelmallisesta digipelaamisesta (Digipelirajat’on) ja somen käytöstä (Somerajaton) sekä tukea niiden rajoittamiseen valtakunnallisesti. Kohdenettua toimintaa 16-29-vuotiaille nuorille ja koulutusta kohtaavan työn ammattilaisille.

Somerajaton on aloittanut toimintansa vuoden 2020 alusta ja ensimmäisen toimintavuoden aikana tuotetaan tutkimuskatsaus, joka kartoittaa viihteellisen ja ongelmallisen sosiaalisen median käytön ilmiöitä ja ongelmallisen sosiaalisen median käyttöön kohdennettuja hoito- ja tukimuotoja alan kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Katsaus julkaistaan vuoden 2020 aikana.

Osana Somerajatonta tuotetaan tietoa suomalaisesta sosiaalisen median käytöstä ja sen ongelmallisesta käytöstä. Tietoa kerätään vuoden 2020 aikana kyselytutkimuksella yhteistyössä Oulun yliopiston ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Syksyn 2020 aikana tuotetaan tukimalli nuorille aikuisille somen käytön rajoittamiseksi ja hallitsemiseksi. Tukimalli kehitetään jaetun asiantuntijuuden periaatteella kokoamalla kehittäjäraati yhteisiin työpajoihin. Kehittäjäraati koostuu somen käytön hallinnan haasteita kohdanneista nuorista aikuista sekä heitä kohtaavan työn ammattilaisista.

2021 alkaen tarjotaan kehitetyn tukimallin mukaista toimintaa, jossa vapaaehtoiset vertaisvalmentajat (koulutetut vertaisohjaajat) ovat mukana. Vertaisvalmentajat voivat kouluttautua kokemusasiantuntijoiksi, ja olla mukana ammattilaisille suunnatussa koulutustoiminnassa.

Somerajaton tuottaa tietoa sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä, kehittää tukimuotoja ongelmalliseen somettamiseen ja
tukee nuorten aikuisten kanssa toimivia ammattilaisia
somen käyttöön liittyvissä kysymyksissä.