Somebreikki — kohti hallittua somen käyttöä
Mitä tarvetta somen käyttösi palvelee?
Tässä osiossa siirrytään passiivisen somen käytön tarkastelusta aktiivisen somen käytön tarkasteluun. Somen käyttöä kuvataan aktiiviseksi silloin, kun käyttäjä jakaa kokemuksiaan muille, luo teksti-, ääni-, tai videosisältöjä ja on usein vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Passiiviseen somen käyttöön verrattuna aktiivinen käyttö on tyypillisesti lyhytkestoisempaa, käyttötilanteet ovat reaktiivisempia ja käyttötarkoitukset selkeämpiä.
Sometan – siis olen 🤳
Kuten passiivista käyttöä, myös aktiivista käyttöä voidaan tarkastella käyttöaikojen, -tilanteiden ja -tarkoitusten kautta. Jos verrataan aktiivista ja passiivista käyttöä näiden tarkastelukohtien avulla, voidaan huomata, että useimmiten käyttöajat, -tilanteet ja -tarkoitukset poikkeavat toisistaan. Omien käyttötarkoitusten ymmärtäminen on erityisen tärkeää silloin, jos aktiivisesta käytöstä aiheutuu ongelmia tai kun käytön vähentäminen tuntuu mahdottomalta.
Kaiken toiminnan takana on jokin tarve
Esimerkiksi jokin hauska sattuma arjessa saattaa herättää nopeasti halun tapahtuman jakamiselle somessa. Kaikki hauskat sattumat eivät kuitenkaan herätä yhtä suurta jakamisen halua, eikä kaikkia tilanteita jaeta, vaikka haluaisikin, eli tilanteissa tapahtuu jonkinlaista arviointia jakamisen tarpeellisuudesta ja suotavuudesta.
Arviointia tapahtuu tilannetekijöiden lisäksi suhteessa kohdeyleisöön, jolle tilanne mahdollisesti jaetaan: kuka haluaa tai saa nähdä tämän, kenen täytyy nähdä tämä ja miksi? Voimakkaimmillaan jakamisen tarve on niin suuri, että some avataan riippumatta siitä, kuinka ”sopivaa” somen käyttö siinä tilanteessa on, esimerkiksi auton ratissa tai ravintolaillallisella. Tällöin jakamisen tarpeen täyttämisen ennakoidaan olevan palkitsevampaa kuin tarpeen toteuttamatta jättämisen.
Toisin sanoen, autoesimerkin kohdalla jakamisen tarpeen täyttämisen positiivinen seuraus (mielihyvä) nähdään arvokkaampana kuin toteuttamatta jättämisen positiivinen seuraus (katse pysyy tiessä). Käänteisesti ilmaistuna jakamisesta aiheutuva negatiivinen seuraus (kasvanut kolaririski) nähdään vähäpätöisempänä kuin jakamatta jättämisen negatiivinen seuraus.
Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta
Aktiivisen somen käytön mahdollinen ongelmallisuus liittyy usein juuri käytön takana oleviin tarpeisiin, joista jakamisen tarve oli vain yksi käytännön esimerkki. Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joita hän pyrkii aktiivisesti toteuttamaan:
- 💪 Omaehtoisuus = “Mulla on mahdollisuus vaikuttaa mun elämään, voin valita”
- 🥇 Kyvykkyys = “Mä oon hyvä tässä asiassa, mä osaan ja pystyn!”
- 👭🏼 Yhteisöllisyys = “Mä oon osa mun perhettä, mulla on ystäväporukka, mä olen jollekulle toiselle tärkeä tyyppi”
Some, ja erityisesti aktiivinen somen käyttö on yksi väylä näiden perustarpeiden täyttämiselle. Lähtökohtaisesti perustarpeiden täyttäminen on hyvinvoinnin ja elämäntyytyväisyyden kannalta hyvä ja oleellinen asia. Ongelmalliseksi tilanne voi muotoutua silloin, jos somen käyttö on ainut tai hallitseva keino perustarpeiden täyttämiselle.
Tarpeet voivat olla ristiriidassa
Pohdi somen käyttöön ja käytön vähentämiseen liittyviä hyötyjä ja haittoja alla olevien nelikenttien avulla ensiksi yleisellä tasolla ja sitten yksittäisiin tilanteisiin liittyen.
Paitsi jäämisen pelkoa? Testaa FOMOsi
Paitsi jäämisen pelko eli FOMO (Fear of Missing Out) on yksi niistä tunnetiloista, jota runsaalla sosiaalisen median käytöllä pyritään säätelemään. FOMOlla viitataan yksilön
kokemukseen siitä, että muilla voi olla palkitsevia kokemuksia, joista hän itse jää paitsi.
FOMO ilmenee tarpeena olla jatkuvasti ajan tasalla muiden tekemisistä esimerkiksi sosiaalista mediaa käyttämällä.
Tutkimuskirjallisuudessa FOMO on yhdistetty paitsi someriippuvuuteen myös esimerkiksi mielialaongelmiin, vähäisempään hyvinvointiin, matalampaan elämään tyytyväisyyteen, ristiriitaisiin
tunteisiin suhteessa sosiaaliseen mediaan sekä tilanteeseen nähden epäsopivaan tai riskialttiiseen käyttäytymiseen, kuten sosiaalisen median käyttöön luennolla tai autoa ajaessa.
JOMO on vastapainoa
JOMO (eng. Joy of Missing Out) on amerikkalaisen Anil Dashin ensimmäisenä keksimä termi. JOMO-tunteella kuvataan mielihyvää siitä, kun nauttii juuri sillä hetkellä tekemästään tai kokemastaan ilman, että sitä vertailee toisten mahdollisiin kokemuksiin. Voisi siis kuvata JOMO-tunteen olevan paitsi jäämisen riemua – eli ilon tunnetta hetkessä elämisestä. JOMO-tunteen on kuvattu olevan tietoinen ja järkiperäinen vastine FOMO-tunteelle, eli FOMO-tunteen tietoista vastustamista.
Lisälinkkejä aiheesta kiinnostuneille: